Juoksun vaikutuksia

Milan juoksuja on nyt kohta lusittu jo 3 viikkoa. Eka viikko meni niin ettei näkynyt käytöksessä, mutta sitten ollaankin menty laidasta laitaan.. Toka viikko vinkuiltiin, käveltiin perässä ja kaivattiin hellyyttä erityisesti.
Kohtuu rasittavaa.
Kolmas viikko alkoi sitten sillä että roudailtiin leluja ja vinguttiin. Ei se pesää rakenna tai hoivaa leluja pentuina, tai ainakin pennut saa aika rajua kyytiä... Mutta kantaa niitä suussa ja vinkuu, tuo syliin että leikittäisiin ja kiihtyy yli kierroksille jolloin vaan täristään ja läähätetään.
Super rasittavaa.
No nyt on alkamassa viimenen viikko ja vuoto alkaa vähentyä ja ehkä vähän käytöskin normalisoitua.. Ehkäpä se tästä sittenkin :)

Kovin on ollu ankeaa Milan elämä kun lenkit on ollu lähinnä taajaman tallaamista ympäri ilman suurempaa ohjelmaa. Jonkun verran on pelaillu aktivointilaudalla tai pallolla, konginkin täytin pitkästä aikaa.
Ajattelinkin täs yks päivä että meen tohon viereisen koulun pihalle touhuamaan. Vähän seuraamista, paikalla oloa, jalkojen ali pujottelua, pallo leikkiä. Paikan valitsin siksi etta on vähän valoa ja jalkakäytävät vähän kauempana että on enemmän reagointi aikaa jos ohi menee koiria.

Ylimääräisiä sydämenlyöntejä sain kyllä kun koulun pihan poikki päätti tulla myös yks poika, tai no mies, saksanpaimenkoira uroksensa kanssa jolla ei ole mitään käytös tapoja. Mila siis irti ja lähti haukkuen hyppien koiraa kohti joka luojan kiitos kiinni (ei sitä kyllä irti vois pitääkään). Mä karjuin TÄNNE! niin kovaa kun pystyin ja ihme että pää kesti ja kävelin pois päin Milasta ja sakemannista hihnan luo joka oli vähän sivussa. Onneksi Mila tuli ja nakkia naamaan ja hihna kaulaan kädet täristen. Koira meni ohi flexin päässä riekkuen ja haukkuen ja jätkä vaan vetää röökii... Yritin Milan kanssa touhuta senkin ajan normisti että ei tulis ylimääräisiä kierroksia enää.
Huh, kyllä taas säikäytti. Ei olis varmaan kun rukkanen jälellä jos olis menny lähelle. Vikaa myös Milassa tai sen opetuksessa että reagoi koiriin noin ja lähtee röyhistelee, mutta sitä työstetään ja onnellinen olen että tiukan paikan tullen tuli luo, ja sain palkattua hyvin :)

Mä en vaan voi ymmärtää minkä ihmeen takia ihmiset hommaa saksanpaimenkoiria tai muita isoja ja aktiivisia koiria sohvaperunoiksi ja munan jatkeeksi jos ei ole ajatustakaan että niiden kanssa harrastaa! Tuokin kyseinen koira on kerran jo purrut pyöräilevää tyttöä selkään kun ei pysynytkään käsissä. Onhan se varmaan tosi räyheen näköistä pitää auton takapenkillä huoltoaseman pihassa isoa saksanpaimenkoiraa, mutta kuka siitä elosta nauttii siinä perheessä, koira, isäntä, emäntä vai ne kaksi lasta?

Muutenkin raivostuttaa ihmiset koirien kanssa lenkeillä jos ne ei pysy kurissa ja järjestyksessä. Okei, ei Milakaan mikään kultaisen käytöksen mestari ole, mutta kyllä mä sen pidän sen verran etäällä muista että ei tarvii miettiä pystyykö ohittaa..
Muutenkin ohittaminen rähjäämättä sujuu jo paremmin, monet koirat mennään jo ohi ilman että haukutaan, hyppii ja vetää mutta ei hauku. Mutta sitten on ne muutamat jotka saa kiihtymyksen nollasta sataan jo heti kun näkee.. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa.. tavoitteena että Mila osaa kulkea nätisti kaikkien koirien ohi veteraani-iässä :)

-mervi-

Vuosi 2008 paketissa

Niin vaan meni joulu ja uusivuosikin. Tässä tuntuu ihan kuin olisi ollut lomalla kun vähän väliä pidemmät vapaat :) ihan positiivista :)

Joulu meni niin kuin aina ennenkin, juostiin paikasta toiseen ja syötiin masut pullolleen, lähinnä kaksjalkaiset, koirilla peruseväät parilla puruluulla. Milalle pukki toi lautapelin jota on jo kerran kokeiltu, hetken joutui ihan tuumailee miten sais nakit :)
Juoksutkin tyttö aloitti, 30.12 juoksuväli 231 vrk, viime väli oli 235 vrk, melko tarkkaa :) housut oli ensimmäiset 5 minuuttia ihan kamalaa, mutta sitten tottui taas ja nyt ei enää ongelmaa.

Uusi vuosi vietettiin niin kuin edellisetkin, Kimmon työkaverilla saunottiin, syötiin ja ammuttiin raketteja.
Mila on tähän asti ollu aina ulkona kun on ammuttu raketteja, tosin hieman etäämmällä mutta ollut kuitenkin samassa paikassa. Niin tänäkin vuonna... aluksi. Pamahdukset eivät tyttöä hetkauttaneet, mutta kun läheltä lähti raketti ja suhahti se sai Milan reagoimaan. Haukahteli ja hyppi, yritti kai hätyyttää ääntä pois. Fiksuna tyttönä ajattelin että otan syliin rauhoittumaan ja tuloksena oli hampaan jälki poskessa. Oma vika.
Loppujen rakettien ampumisen ajan olin sisällä Milan kanssa ja siellä oli ihan normaali, lähinnä ihmetteli että miks me tultiin tänne... Eikä mullekaan tullut kuin pieni haava joka ei onneksi edes tulehtunut tai mustunut.
Olin kyllä mielessäni varautunut että edellisten vuosien pelkäämättömyys ei ole tae tulevasta, mutta silti yllätti miten voimakkaasti reagoi ja se että Mila voi todella purra mua. Tosin ei se ollut ollenkaan vihamielinen enkä sitä pätkääkään tilanteesta syytä, se vaan reagoi niin kuin reagoi. Onneksi Milalla toimintakyky edelleen säilyi ja silloin kun raketteja ei ammuttu ihan läheltä ei ollut mitään ongelmaa ulkonakaan, haisteli ihan normaalisti, mitään läähätystä, tärinää tai vinkumista ei ollut.

Joka tapauksessa vuosi saatiin vaihdettua ja kun katsotaan taaksepäin paljon on tähän vuoteen mahtunut.
Helmikuussa kosintaani suostuttiin, mikä on mulle iso asia vaikkei jokapäiväsessä elämässä mitenkään näykään, lähinnä siinä että nykyään käytän kahta korua yhden sijaan :)
Isoin muutos oli ehkä opintojen päättyminen ja työpaikan saaminen, vihdoin ammatti ja työ missä ainakin nyt viihdyn :)
Yksi iso muutos oli myös hepukan muuttaminen appiukolle. Tää oli henkisesti mulle raskasta ja muutti mun jokapäiväistä elämää paljon. Kuitenkin kaikki on mennyt ja sopeutuminen sujunut hyvin, niin mulla kuin hepsulla :)
Milan suhteen isoin asia oli Muotovalion arvon saaminen (virallisesti myönnetty 17.12.08), yksi tavoitteistamme saavutettu ja näillä näkymin kehät jätämme tulevaisuudessa muille.

Ja johan on tänäkin vuonna kerennyt tapahtumaan, jos meillä on joskus tulevaisuudessa lapsia on niillä jälleen yksi serkku enemmän :) potra poika päätyi maailmaan aika tarkkaan 2 vuorokautta sitten, huomenna ehkä pääsee jo nuuskuttelee vastasyntyneen tuoksua...
Tulevaa odotellessa mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan :)

-mervi-