maanantai 31. joulukuuta 2007

Joulua ja ale-shoppailua

Joulu tuli ja meni ja hyvin tuli syötyä. Aatto oli perinteisesti paikasta toiseen kiiruhtamista ja ylensyöntiä :) jos vetää kahteen kertaan jouluruuan samana päivänä 5 tunnin sisään niin voisi sanoa että ei ollut kyllä enää nälkä :) tosin illalla piti jo napsia ruisleipää kinkulla...

Pukkikin kävi ja kukin sai pakettinsa, meitä muistettiin mm. 6 pyyhkeellä, keppijumppakepillä ja Maija Mehiläinen DVD-llä... Koiruudetkin sai oman osansa tietysti. Czeene vinku pakettien perään, kun pukki vasta niitä jakoi, että sain pitää ihan kunnolla pannasta kiinni ettei käy varastamassa... meinasi esimerkiksi yhden meidän paketeista repiä kun se oli siinä lattialla vieressä, eli ei niiden tarvitse edes haista millekään herkulle niin toinen käy ylikierroksilla. Koirille paketeista paljastu herkkuja ja Milalle vielä aktivointi pelilauta -juttu. Sen verran meni Milalla maha sekasi herkuista että maharulla oottaa kaapissa parempaa aikaa :) vaikka ei kyllä mitenkään erikoisen paljon koirat herkutellu..

Muuten aika on menny lepposasti joulun jälkitunnelmissa, uutta vuotta vuotta odotellessa. Koulu tehtäviin en ole koskenutkaan yli viikkoon, tällä viikolla pitää kyllä sitten saada jotain jo valmiiksi...
Ja tottahan toki käytiin myös välipäivien alennusmyyntejä hyödyntämässä. Tosin mitään ale kamaa ei tainnu tarttua matkaan, mutta hyvää syy lähtee tuhlaa loputkin olemattomista rahoista. Valehtelen, pipo minkä ostin olin alennuksessa. Ei mikään tyylitajuisen ykkösvalinta, mutta ei palele muuten korvat! Muuta tarttui matkaan mulle mp3-soitin lenkkeily seuraksi (ai miten niin ankea sosiaalinen elämä?) ja Milalle kuonopanta.

Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa ja ehkä epäonnistumistakin siinä että hommasin kuonopannan. Mä en vaan jaksa enää Milan rähjäämistä muille koirille ja en ole saanut sitä opetettua siltä pois. Kun itse näen että koira tulee vastaan, otan Milan tiukasti haltuun ja samalla viestin siis että nyt täytyy reagoida. Ite olen siis opettanut Milalle sen että vastaantulijoihin tulee reagoida. Kuonopannan avulla toivon pääseväni siihen että ei tarvitse reagoida ennen kuin Mila reagoi, eli en aiheuta jännittynyttä tilannetta ennen ohitusta.
Ja täytyy kyllä sanoa että on se helpottanut muutenkin lenkkeilyä. Ei Mila pahasti vedä, mutta vähän semmosta jatkuvaa hihnankiristystä, nyt se on vähentynyt. Veto loppuu kyllä heti tavallisella pannallakin kun pysähtyy, mutta se on semmosta hihnanpäässä roikkumista. Koiratkin ohitetaan rauhallisemmin, ei mitenkään huomaamattomasti mutta ei möykkää niin paljoa. Jokaisesta rauhallisemmasta ohituksesta tulee palkka heti kun ottaa muhun takas kontaktin. Itse käytän tällä hetkellä kahta pantaa ja hihnaa, periaatteessa mennään tavispannalla, mutta vetäessä tai ohittaessa kuonopannan hihna lyhenee. Alkuun kulki kyllä semmonen "haista paska" -ilme naamalla, että ajattelin että se ei edes pissaa koko lenkillä, tyyty kuitenkin kohtaloonsa aika nopeasti :) Toivottavasti tällä voitaisiin päästä meille molemmille vähä-stressisempiin taajamalenkkeilyihin.
Onhan se ikävää etten ole saanu Milalle opetettua asiallisia käytöstapoja tän suhteen ja että joudun turvautumaan tällaiseen, mutta parempi mun mielestä se että nyt lenkkeillään vähän rennommin ja yritetään oppia niitä parempia tapoja kuin se että kaikki lenkit taajamassa on hampaan kiristelyä.

Nyt kuitenkin muffinsien tekoon, mennään uutta vuotta vastaanottamaan Kimmon työkaverien luo ja ajattelin tekaista vähän viemisiä mukaan...

Kaikille blogin lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

Mervi ja Mila

lauantai 22. joulukuuta 2007

torstai 20. joulukuuta 2007

Puhkuri

Siinäpä päivän sana ja viime aikojen päänvaiva. Koko syksyn olen ollut huolissani ruunastani, mutta samalla olen varmaan halunnut kieltää tosiasian ja nähnyt joka asiassa sen olemattoman toivon kipinän, tänään taisi yskiä vähemmän kuin eilen..

Eilen sen oikeastaan itselleni myönsin ja tänään eläinlääkärikin sen totes. Hengittäminen ei ole helppoa, pumppaa pallealla ja muilla lihaksilla ilmaa eli käyttää lihaksia mitä terve ei käytä. Waittinen on siis sairas, sillä on puhkuri.

Tilanne ei nyt onneksi ole se että suoraan pitäs monttua alkaa kaivaa. Mutta faktaa on että tuossa ympäristössä tilanne ei helpota, pysyy korkeintaan tuollaisena, todennäköisesti pahenee. Talliympäristö on liian pölyinen, ei auta että itse teen kaikkeni, pidän purualustan mahdollisimman pölyttömänä (mahdoton yhtälö että puru olis pölytön), kastelen heinät, enkä lakaise tai siivoa karsinoita kun Waittinen sisällä. Näin pitäisi kaikkien tehdä ja kaikkien hevosten kohdalla että ilmassa ei olisi pölyä.
Mutta minkäs teet kun tallissa on 6 hevosta ja niistä on 1 sinun ja muut tilan omien tyttöjen ja ne ei nää asiaa niin. Jotta olisi mahdollista pitää kopu tuossa tallissa pitäisi kaikille vaihtaa aluseksi esim. turve ja kaikille syötää kasteltua heinää tai tuorerehua... ja kun tallinylinen täynnä kuivaa heinää (joka huonompaa kuin vuosiin) ja puru samaa mitä navetassa käytetään on mahdollisuudet muuttaa kaikki olematon, ei niiden rahallisestikaan kannata. Ja sitten kun lisätään tyttöjen ajattelu että turve on paskin alusta, niin sottasen näkönen ja tumma (pimentää kyllä tallia musta alusta) ja meidän hevoset ei tykkää kastellusta heinästä (?????) ja että hevoset tulee ajella karvattomiksi ja loimittaa ja tallin ei saa päästää ulkoa raikasta, viileä ilmaa.. Sama kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan...

Tässä on nyt sit menny pari päivää siinä kun mua itkettää, hevonen on sairas eikä sen ole tuolla hyvä. Olen miettinyt mistä sille paremman paikan saan. Pitää varmaan appiukolle soittaa ja kysyä mitä maksaa että tekee omien hevosten seuraksi pihattokarsinana mun hevoselle... Sinnekin vaan semmonen matka että päivittäin en pysty käymään itse...


-mervi-

lauantai 15. joulukuuta 2007

Nirppikset


Aikaa on taas kulunut viime kirjotuksesta, mut eipä täs ihmeitä ole tapahtunutkaan... Lopputyö lähentelee loppusuoraa, jos se ohjaaja vaan joskus antais jotain kommenttia... Tän talven ainoot pikkujoulut kävin viettää kuopios opiskelukavereitten kanssa tiistaina. Juu, vapaa ehtoisesti ajelen Kuopioon, ja sitä ennen käytiin vielä jouluostokset tekee lauantaina, Kuopiossa. Paketteja ei tänäkään vuonna tule muille kuin lapsille, kummipenskoille Joonakselle ja Nooralle sekä Kimmon siskonpojalle Anssille. Ja tietty tolle omalle kakaralle Miltsulle :) ja lisäksi herkut molemmille koirille aatoksi.

Maistuiskohan jouluherkku-maharulla paremmin Milalle kuin ruoka, se ei nimittäin maistu. Oikeastaan koko syksyn, juoksuista asti on ollu älytöntä nirppailua ruuan suhteen. Mulla alkaa mennä hermo. Tähän mennessä on syöny tosi hyvin. Nyt kun on ruoka-aika saa todella pyytää syömään. Tutkailee kuppia, maistelee ja sylkee lattialle nappuloita... Kyllä se osan syö, mutta lähes joka kerta jää osa syömättä ja enemmän tai vähemmän nappuloita löytyy lattialta.
En sit tiedä eikö sillä oikeasti ole nälkä, onko ruoka sen mielestä pahaa vai mikä. Eväs on sitä samaa Advancen kana-riisi nappulaa mitä on syöny koko ajan, en ole viittinyt ruveta mitään ekstroja laittaa sekaan että ettei oppis nirppailee lisää. Yhteen ruokaan per päiväkään en ole siirtynyt kun tuntuu että Mila oksentaa tosi helposti jos maha liian tyhjä... Piimän seassa meni jossain vaihees paremmin, mutta nyt saattaa jättää senkin syömättä..
Toisaalta en ole hirveän huolissani, lenkille lähtee mielellään, koulutustilanteissa herkut kelpaa, muutenkin terveen oloinen, pissaa ja kakkaa normaalisti, eikä ole laihtunut. En sit tiiä nukkuuko enemmän kuin tavallisesti, paljonhan tuo koisaa kun olen kotona mutta mistä tiedän mitä se päivät tekee kun olen ollut koulussa..
Rasittaa vaan itseäni kun ei tiedä miksi ei ruoka kelpaa. Oon kyllä ajatellut että pitäisikö käydä eläinlääkärissä varmistamssa että ei ole mitään suurempaa vikaa, mistä tuo ruokahaluttomuus johtuu. Ja varsinkin kun välillä oksentaakin, ei mitenkään päivittäin tai viikottainkaa, ehkä kuukausittain. Varsinkin kesällä kun oli tallilla mukana niin oksennus tuli helposti..

Ja ettei elämä olis helppoa tuo ruunan-retkukin protestoi ja ei syö. Sille ei kyllä pahaa tee että vähän laihtuis, mutta sais se kyllä syödäkin. Syynä siinä taitaa olla kun on nyt saanut yrttirehua jonka toivon helpottavan yskään. Ei taida olla herran makuun, kuukauden söi hyvin mutta nyt sekin nirppailee... Heinät vetää iloisesti joten en siitäkään järin huolissaan, paitsi siitä yskästä. Pitää varmaan kutsua eläinlääkäri kattomaan että onko mitään tehtävissä vai eletäänkö näin ja toivotaan ettei pahene.

Mutta mulle maistuu ruoka, joten edes joku tässä perheessä pysyy kyllä hyvissä lihoissa :) (Kimmo viettää pikkujouluja ja mä kävin hakee kaupasta vähän popcornia, suklaata, jätskiä ja namia... ja pipareiden määrää ei lasketa näin joulu alla :)

-mervi-