Puoltoista viikkoa sitten oli Nempun ekat oikeat agility harkat. Ollaanhan me jotain tehty aiemminkin, putkea, yksittäistä hyppyä, puomia...
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)
Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.
-mervi-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti