Heinäkuu

Nyt on jo siis heinäkuu ja viimepäivitykset kuulumisista on pitkälti viime kuulta... en jaksa edes keksiä mitään hyvää syytä miksi en ole saanut aikaseksi kirjoitettua, en vaan ole..
Mutta eipä meidän elämään ihmeitä kuulu.
Perusarki on sitä perusarkea, töitä, tallia ja minimaalisia lenkkejä. Lenkit on jäänyt todella vähäisiksi, pihalla oleilulla kuitataan suurin osa ulkoilusta.

Työt alkaa jo sujumaan, panikointi itsenäisestä työskentelystä on jäänyt taka-alalle ja pikku hiljaa alkaa vastuutakin saamaan (tai no, en mä riemusta kilju että mun vastuulla on kaiken maailman hörhöjen lääkkeet. paska valuu alaspäin, niin tuumas joku kaverini...)
Iltavuorot ja viikkovapaat tuo vaihtelua työvuoroihin, tosin tänäänkään en vapaalla ole saanu mitää järellistä aikaseksi...

Jos jotakuta kiinnostaa, hepukkakin on vielä. Kyrsii enemmän ja vähemmän päivän mukaan tuo tallipaikka, voikun joku kertois mulle mikä olis paras ratkaisu sen suhteen. Vointi on sillä päivän mukaan parempi tai huonompi. Tammoja huudattaa iloisesti laitumella ja muutenkin pirtee, elämäniloa siis on vaikka köhinää riittää...

Lomaakin pääsin pitämään pikkaisen, viime viikonloppuna oli vapaat pe-su ja jo torstaina lähdin pohjanmaalle serkun luo (kyllä, olisin päässyt osallistumaan agirotuun, mutta vapaat sain tietoon vasta ilmottautumisen jälkeen). Oli tunne että pakko päästä pois kotoa, pois tallilta, olemaan hetken huolehtimatta siitä mitä kaikkee pitäis tehdä (taidan stressata aina välillä aika herkästi). Onneksi ei sattunut heinän tekoa ja ystävä hyvä lupasi olla suuttumatta vaikka skippasin sen valmistujaiset ja mä pääsin Miikkulaisen kanssa reissuun.
Viikonloppu oli mukava ja rentouttava, ei tehty mitään ihmeellistä, serkun lasten kanssa (2 + 5v) leikittiin, nautittiin auringosta ja touhuttiin mukavia. Semmosta perussimppeliä olemista, sitä mitä kaipasin.
Mila oli taas superihana reissussa. Matkustamisen suhteen ei ongelmia ja lapsia jaksettiin loistavasti. Se on kuitenkin niin rauhallinen, malttaa rauhottua vieraassakin paikassa, ei juokse karkuun tai jahtaa lapsia, antaa pienten paijata. Serkku ei ole mikään koiraihminen, mutta Mila on lunastanut paikkansa vierailuille mukaan :) Nätisti oli ollut myös kun lähdettiin la iltana katsoo leffaa kahdestaa ja lapset + Mila jäi isän hoiviin. Korvat luimussa oli katellut oville, mutta viimein rauhoittunut nukkumaan :)

Agilityn sarallakin ollaan vähän taas harrasteltu. Treeneissä ollaan oltu sen mukaan mitä työt antaa periksi. Viime kerralla oli ykkösen rata, meni ihan hyvin mitä nyt ite vähän kämmin. Vielä ei ole sellaista rutiinia radoissa että kun joku menee eri tavalla kuin piti niin osaisi jatkaa. Heti menee oma ajatus sekaisin ja matka tyssää. Kontaktit meni hyvin, kun vaan siinäkin muistasin antaa käskyn odottaa lähtölupaa sujuisi paremmin. Ja turhan paljon pyydän koiran lähelle itteeni kun pitäisi vain kannustaa jatkamaan matkaa.
Tänään oli hyppy-putki rata jossa harjoiteltiin pakkovalssia sekä persjättöä, meni ihan hyvin. Pakkovalssi hypyltä hypylle oli aika vaikee, jos lähdin ennakoimaan käännöstä oma vauhti pysähty ja pysäytti koiran. Mut muuten oikeen kiva :)
Tänään otettiin myös keinua ja siinä tuli takapakkia hurjan paljon! Meillä on kotona ollut nyt keinu ja sitä ollaan treenailtu ja menee mielestäni varsin hyvin, onnistuu jo ilman hihnaa. No, tänään otin hallilla sitten keinua (hihnassa) ja Mila meni oikein hyvin kunnes keinu pamahti maahan. Mila säikähti todella ja hyppäs alas. Yritin ottaa vielä uudestaan rauhallisemmin, mutta kovin epäileväinen suhtautuminen jäi keinuun. Harmi, kotona se jo sujunut ilman jännitystä. Nyt pitää vaan saada koti keinu taas turvalliseksi Milan mielestä jotta liike pysyy tuttuna ja palata taaksepäin harjoittelussa kentällä... Masentaa vähän, kun ajattelin jo että nyt alkaa olla kaikki esteet hallussa, ja kun tuota pelottavaa keinua kun ei pääse treenaa usein..

Kotitreeni olosuhteet alkaa olla hyvällä mallilla :) Rengaskin ollaan saatu ja risukko on raivattu meille hajoittelualueeksi. Eilen kylvin siihen nurmikon ja kunhan se siihen kasvaa saa sinne esteet leväytettyä. Eivät ole enää varsinaisen pihan koristeena (tokikin heti sen jälkeen..) Jotain iloa on siis isin sairaslomasta :)

-mervi-