Tiistaina käytiin hakemassa taas vähän tuntumaa agin harrastamiseen Kuopiosta Annan opastuksella. Aamulla ajoissa ylös, ei tosin mitenkään hirmu aikasin mutta kellolla kumminkin :) ja ysin jälkeen nokka kohti Kuopiota. Anna ja Ada odottelikin meitä jo parkkiksella ja kävelylenkin jälkeen Lemmikkiareenalle treenaa.
Kivaa oli vaikka Mila olikin outo, vieras paikka hämmensi kovasti. Kun jätti istumaan niin näytti siltä että pelkää että joku tulee ja puree pyllystä, muutenkaan ei oikein syttynyt. Meni kyllä tehtävät, mutta muuten haahuili lahjakkaasti. Ei antanut kiinni vaan haisteli mattoa ja nurkkia. Kiva, näin kauniisti minun koira tottelee.. ja ei hävetä yhtään. Käyttäytyminen oli kyllä outoa, ei se hallilla käydessä miihaile vaan on kyllä kärppänä mukana jutussa, ja syttyy eri tavalla tehtäviin. Tosin sielläkin jos jään ite kuuntelee ohjeita nappaan kyllä kainaloon just tuon haahuilun ehkäisemiseksi. Nyt ei innostunut narusta joka oli leluna (ja joka sai taas kotona kyytiä) tai nakeistakaan suuremmin. Taisi uusi paikka olla kovin jännä.
Tehtäväksi Anna laittoi meille pari erilaista, ekassa harjoiteltiin linjoja kuinka ohjata koira sinne minne halutaan, ja toisena oli sitten pyörimistä putken ja hyppyjen kanssa mm. ennakoivien käännösten avulla. Hyvin kyllä sai mut miettimään (ainakin näin jälkeenpäin kotona) sitä että millä liikkeellä ja missä vaiheessa saat koiran sinne minne pitää. Ennen estettä tehty käännös saattaa olla parempi ratkaisu seuraavalla esteelle mentäessä, kun taas ennen toista estettä tehty ratkaisu. Ja vielä se että ennemmin ohjaa koiraa haluttuun suuntaa kuin estää vääriä reittejä. Voi kun itse oppis joskus ajattelemaan noin, nyt vielä tekee kiltisti niin kuin käsketään eikä osaa tehdä omia ratkaisuja, vähän jotain mutta ei paljoa.
Lisäksi meillä oli kepit tehtävään liitettynä, mitä ei siis ennen ole ikinä ollut. Tähän mennessä keppejä on otettu vain yksittäisenä esteenä. Hyvin Mila jo pujottelee, pari kertaa meni kakkos väliin kun ite änkäsin tielle. Kun annoin itse aloittaa, meni oikein. Siinäkin pitäisi lisää harjoitella itsenäistä aloittamista, ilman että tungen aloitukseen mukaan.
Oli kyllä tosi kiva hakee taas tuntumaa agiin, vähän on jäänyt kotona tekemisetkin vähälle vaikka ennen taukoa luuli että jaksaa jatkuvasti kotona harjoitella. Nyt vaan odotellaan ensi viikolla alkavia harkkoja :)
Muuten tämä viikko on menny leppoisasti, käytännössä lomaillen. Koulua ei ole kun se pirun nettikurssi, johon pari vastausta tällä viikolla lähetin. Ensi viikolla alkaakin sitten harjoittelu. Kuinka mä jaksan nousta taas aamulla???
Nyt kuitenkin vielä lomailua viikonloppu, lähdetään Kimmon kanssa Anopin + muiden matkaan Vuokattiin huomenna ja sunnuntaina kotiudutaan. Milanen menee porukoille hoitoon, ekaa kertaa on ilman meitä hoidossa näin pitkään. Koskaan ei ole tainnut olla edes koko yötä... Kellekähän tämä erossa olo on vaikeinta? :)
-mervi-
Ai niin, mitä hepukkaan tulee niin tilanne sama. Sama paikka sama yskä. Välillä parempi välillä pahempi. En ole vielä keksinyt mikä olisi se järkevin ratkaisu, taidan yrittää eka painostaa tuolla alusen vaihtoon ja sitten että kaikki söisi tuorerehua. Ahdistaa kovasti edelleen, siis mua tää tilanne. Toisaalta Appiukolle olisi hyvä, siinä on vaan se välimatka ja toisella teettäminen. Niin ja tuolla nykysen paikan liepeillä on nähty karhu, hereillä. Ja appiukon seuduilla kait susia... Very nice :(
tiistai 29. tammikuuta 2008
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
Epätodellista
siltä elämä tuntuu, ainakin koulun osalta. Ihan kohta se on ohi. Huomenna ja perjantaina vielä käyn Kuopiossa yhdessä purkutilaisuudessa sekä kirjoittaa kypsyysnäytteen ja sit ei olis muuta kuin harjoittelu ja yhden nettikurssin pari tehtävää tehtävänä. Aika hurjaa. Mä olen tuotapikaa saamassa ensimmäisen ammatin, ei siinä mitään monelle tuo on varmasti se eka, mutta kun itse on tehnyt jo töitä useamman vuoden ja ollut kerran jo vakituisenakin niin tuntuu hurjalta. Vihdoinkin on paperi josta oikeasti hyötyä, lukion tai yo paperien en koe antaneen juuri mitään.. no koulupaikan ehkä, ehkä ei sitäkään...
Todellisuus on pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan kun koulupäivät käy vähiin ja potkijaisetkin oli. Työmarkkinaseminaarissa viime pe kovasti kerrottiin mitä tulevaisuudessa ehkä tiedossa ja mitä papereita pitää mistä pyytää ja minne lähettää jotta sais laillistuksen. Viimeset bileetkin vietettiin opiskeluporukalla, ne potkijaiset toisin sanoen siis ilmaisen viinan bileet. Boolia riitti, kuten myös hauskaa... yksityiskohdat jääköön kertomatta :) Pahemmin en ole juossut noissa yleisissä opiskelukekkereissä, omien opiskelukaverien kanssa kuitenkin joitakin kertoja. Onneksi pääsee eroon noista rappiokavereista jotka johdatelleet minut siveellisen ihmisen humalan tielle parin otteeseen :)
Ei vaineskaan, ikävä niitä tulee. Epätodellista on ollut myös se että nyt on jo ensimmäisille näistä tovereista toivottanut hyvää loppuelämää ja toivotaan että joskus nähdään. 2,5 vuotta ollaan nähty melkein päivittäin ja nyt sitten ajaudutaan eri teille... Itestähän se on täysin kiinni miten paljon jatkossa tulee pitämään yhteyttä, itse vaan olen himpun laiska... Onneksi on sähköpostit, meset, facebookit sun muut, että yhteydenpitokeinoja on kyllä tarjolla. Pääseeköhän perjantaina ihan itkut kun lopuille sanoo heipat?
Onneksi Annaa näkee jo seuraavalla viikolla, kun se lupasi mua ja Milaa opastaa agilityn saloihin... Mennään käymään Kuopiossa, jossa päästään lämpimään tilaan saamaan palautetta siitä osataanko vielä mitään. Mielenkiintoista :)
-mervi-
lisäilin parin uuden länderiblogin linkit
Todellisuus on pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan kun koulupäivät käy vähiin ja potkijaisetkin oli. Työmarkkinaseminaarissa viime pe kovasti kerrottiin mitä tulevaisuudessa ehkä tiedossa ja mitä papereita pitää mistä pyytää ja minne lähettää jotta sais laillistuksen. Viimeset bileetkin vietettiin opiskeluporukalla, ne potkijaiset toisin sanoen siis ilmaisen viinan bileet. Boolia riitti, kuten myös hauskaa... yksityiskohdat jääköön kertomatta :) Pahemmin en ole juossut noissa yleisissä opiskelukekkereissä, omien opiskelukaverien kanssa kuitenkin joitakin kertoja. Onneksi pääsee eroon noista rappiokavereista jotka johdatelleet minut siveellisen ihmisen humalan tielle parin otteeseen :)
Ei vaineskaan, ikävä niitä tulee. Epätodellista on ollut myös se että nyt on jo ensimmäisille näistä tovereista toivottanut hyvää loppuelämää ja toivotaan että joskus nähdään. 2,5 vuotta ollaan nähty melkein päivittäin ja nyt sitten ajaudutaan eri teille... Itestähän se on täysin kiinni miten paljon jatkossa tulee pitämään yhteyttä, itse vaan olen himpun laiska... Onneksi on sähköpostit, meset, facebookit sun muut, että yhteydenpitokeinoja on kyllä tarjolla. Pääseeköhän perjantaina ihan itkut kun lopuille sanoo heipat?
Onneksi Annaa näkee jo seuraavalla viikolla, kun se lupasi mua ja Milaa opastaa agilityn saloihin... Mennään käymään Kuopiossa, jossa päästään lämpimään tilaan saamaan palautetta siitä osataanko vielä mitään. Mielenkiintoista :)
-mervi-
lisäilin parin uuden länderiblogin linkit
tiistai 15. tammikuuta 2008
Viikonloppu
se tuli ja meni, kuten myös arki palas meidän elämään... tai no arki ja arki. Viikko sitten maanantaina kävin Kuopiossa 2 luennolla ja päätin heti lintsata tiistain ja torstain luennot. Ei niissä olisi kuitenkaan kerrottu mitään mitä en kavereilta sais tietää ja ei kannata ajaa kahden tunnin takia kahta tuntia tuolla dieselin hinnalla.
Pe kuitenkin kävin taas kuopios tekemässä viimeisen kurssin parityötä, motivaation määrä on 0! yksinkertaisesti ei enää jaksa ja ei kyllä kiinnosta aihekaan, turhalta tuntuva kurssi, katotaan irtoaako mitään puruissa... Samalla palautin myös lopputyön, sinne meni kuukausien ahdistus. Hyväksytty se on ja huomenna viimeinen palaveri ohjaajan kanssa, itsearviointi ja ohjaajan palaute. Ja pe seminaari aiheesta ja siitä viikonpäästä kypsyysnäyte ja sit se oli siinä. Yhteensä koulua enää 6 päivänä... Vähiin käy ennen kuin loppuu, paljoa ei ole tekemistä mutta kai nuo vähätkin pitäisi tehdä...
Perjantaina matkaan lähti myös opiskelutoveri Sanna, "elämysmatkailemaan" :) Pe meni ihan sutjakkaasti, tallilla käytiin ja saunottiin... Koiran lenkityskin jäi minimiin kun ajoissa piti päästä nukkuu kun lauantai aamuna oltiin menossa agivalmennukseen.
Totta tosiaan puoleentoista kuukauteen ei olla harjoiteltu kuin muutamia kertoja kotona ja nyt mentiin hallille Tarja Ihalaisen pitämään, yhdistyksen omaan valmennukseen. Meidän ryhmässä oli 5 aloittelevaa koirakkoa, kaikki taidettiin olla viime keväänä aloittaneita. Harjoitukset oli aika yksinkertaisia, ennakoivaa käännöstä ja vekin harjoittelemista, jolla saadaan koira jatkamaan heti esteen jälkeen haluttuun suuntaan. Harjoituksen meni hyvin, Mila oli aika toheissaan ja on se kyllä nopea. Viimeisenä harjoituksena oli puomi ja putki, puomin jälkeen piti ohjata putken toiseen suuhun joka ei niin suorassa linjassa puomilta katsottana kuin väärä pää. Asia periaatteessa yksinkertainen, koira pysähtyy kontaktille mussuttaa namit (eka kontakti hyvä, toisella tuli kans alas asti, mutta takajalat ei jääny kontaktille) itse tekee valssin ja menee puomin ja putken väärän pään väliin. Hyvin meni muuten, mutta kun puomilta lähettiin niin jalat mulla menossa kohti putkea ja yläkroppa osoitti sivulle jossa myös putki kauempana, ja sinnehän Mila ampas. Ei tullu mieleenkään että se sinne lähtee! Eli lukee tosi tarkasti vartalon asentoa vaikka kädet ja suu sanois muuta... Ja puomin meni niin vauhdikkaasti että kun yhtäaikaa lähetään mulle tulee kyllä kiire olla kontaktilla yhtäaikaa.
Kivaa oli taas treenata niin että oikeasti neuvotaan, kaipaisin vaan ehkä vähän haastavampaakin. Toisaalta ensin on opeteltava asiat pikkupätkissä että vois kokonaisuudet sujua. Ja olipahan kiva kun oli kerrankin KeTy matkassa, Sanna lämmitteli Milaa kun rakennettiin rataa ja kävelytti kun kuunneltiin seuraavan harjoituksen ohjeistusta :) näppärää :)
Kontaktin opettelussa toivottavasti päästään pian kunnolla vauhtiin, A valmistuu porukoiden pihalle tuota pikaa. Enää puuttuu harjalta suoja teräviltä reunoilta+raolta... Siinä sitten tavoitetta että jaksan johdonmukaisesti ja rauhassa opettaa kunnolla, ajattelin aloittaa pelkästä kontaktilla olemisesta josta pikkuhiljaa siirtyä siihen että tulee alastuloa ja pysähtyy ja joskus tulevaisuudessa sitten ylösnousun kanssa..Katsotaan kuinka meidän käy :)
Muuten viikonloppu meni koirien suhteen passiivisesti, oltiin siis la-su yö porukoilla, kun ne reissussa ja Czeene hoidettavana. Tiet on törkeen liukkaat ja kun vielä sitten sain kummipojan (3v) lauantaina hoitoon ei pahemmin lenkkeilty. Kieltämättä kuonopannat kätevät näillä keleillä, ei koirat yritä vetää eri suuntiin ja ite taiteilla pysyä pystyssä. Muuten ei ole kuonopanta ihmeitä tehnyt koirien ohittamiselle, edelleen välillä rähjätään ja hyvästä käytöksestä palkataan. Harjoitellaan siis vielä...
Kätevää muuten tuommoinen harvinainen vieras yhden uhmaikäisen kakaran kanssa :) Vähän kun meinas tulla turhaa kiukkuilua syömisen tai riisumisen suhteen niin vaan kuiskutti korvaan että haluutko että Sanna näkee kuinka sä kiukuttelet ja niin oli taas yhteistyö sujuvaa :) On se Sanna niin IN! Oikeasti pitkästä aikaa oli varsin yhteistyökykyinen mukula ja rajojen koittelu vähäisempää :) ja se jatkui vielä sunnuntainkin vaikka oltiinkin kaksin... :)
-mervi-
Pe kuitenkin kävin taas kuopios tekemässä viimeisen kurssin parityötä, motivaation määrä on 0! yksinkertaisesti ei enää jaksa ja ei kyllä kiinnosta aihekaan, turhalta tuntuva kurssi, katotaan irtoaako mitään puruissa... Samalla palautin myös lopputyön, sinne meni kuukausien ahdistus. Hyväksytty se on ja huomenna viimeinen palaveri ohjaajan kanssa, itsearviointi ja ohjaajan palaute. Ja pe seminaari aiheesta ja siitä viikonpäästä kypsyysnäyte ja sit se oli siinä. Yhteensä koulua enää 6 päivänä... Vähiin käy ennen kuin loppuu, paljoa ei ole tekemistä mutta kai nuo vähätkin pitäisi tehdä...
Perjantaina matkaan lähti myös opiskelutoveri Sanna, "elämysmatkailemaan" :) Pe meni ihan sutjakkaasti, tallilla käytiin ja saunottiin... Koiran lenkityskin jäi minimiin kun ajoissa piti päästä nukkuu kun lauantai aamuna oltiin menossa agivalmennukseen.
Totta tosiaan puoleentoista kuukauteen ei olla harjoiteltu kuin muutamia kertoja kotona ja nyt mentiin hallille Tarja Ihalaisen pitämään, yhdistyksen omaan valmennukseen. Meidän ryhmässä oli 5 aloittelevaa koirakkoa, kaikki taidettiin olla viime keväänä aloittaneita. Harjoitukset oli aika yksinkertaisia, ennakoivaa käännöstä ja vekin harjoittelemista, jolla saadaan koira jatkamaan heti esteen jälkeen haluttuun suuntaan. Harjoituksen meni hyvin, Mila oli aika toheissaan ja on se kyllä nopea. Viimeisenä harjoituksena oli puomi ja putki, puomin jälkeen piti ohjata putken toiseen suuhun joka ei niin suorassa linjassa puomilta katsottana kuin väärä pää. Asia periaatteessa yksinkertainen, koira pysähtyy kontaktille mussuttaa namit (eka kontakti hyvä, toisella tuli kans alas asti, mutta takajalat ei jääny kontaktille) itse tekee valssin ja menee puomin ja putken väärän pään väliin. Hyvin meni muuten, mutta kun puomilta lähettiin niin jalat mulla menossa kohti putkea ja yläkroppa osoitti sivulle jossa myös putki kauempana, ja sinnehän Mila ampas. Ei tullu mieleenkään että se sinne lähtee! Eli lukee tosi tarkasti vartalon asentoa vaikka kädet ja suu sanois muuta... Ja puomin meni niin vauhdikkaasti että kun yhtäaikaa lähetään mulle tulee kyllä kiire olla kontaktilla yhtäaikaa.
Kivaa oli taas treenata niin että oikeasti neuvotaan, kaipaisin vaan ehkä vähän haastavampaakin. Toisaalta ensin on opeteltava asiat pikkupätkissä että vois kokonaisuudet sujua. Ja olipahan kiva kun oli kerrankin KeTy matkassa, Sanna lämmitteli Milaa kun rakennettiin rataa ja kävelytti kun kuunneltiin seuraavan harjoituksen ohjeistusta :) näppärää :)
Kontaktin opettelussa toivottavasti päästään pian kunnolla vauhtiin, A valmistuu porukoiden pihalle tuota pikaa. Enää puuttuu harjalta suoja teräviltä reunoilta+raolta... Siinä sitten tavoitetta että jaksan johdonmukaisesti ja rauhassa opettaa kunnolla, ajattelin aloittaa pelkästä kontaktilla olemisesta josta pikkuhiljaa siirtyä siihen että tulee alastuloa ja pysähtyy ja joskus tulevaisuudessa sitten ylösnousun kanssa..Katsotaan kuinka meidän käy :)
Muuten viikonloppu meni koirien suhteen passiivisesti, oltiin siis la-su yö porukoilla, kun ne reissussa ja Czeene hoidettavana. Tiet on törkeen liukkaat ja kun vielä sitten sain kummipojan (3v) lauantaina hoitoon ei pahemmin lenkkeilty. Kieltämättä kuonopannat kätevät näillä keleillä, ei koirat yritä vetää eri suuntiin ja ite taiteilla pysyä pystyssä. Muuten ei ole kuonopanta ihmeitä tehnyt koirien ohittamiselle, edelleen välillä rähjätään ja hyvästä käytöksestä palkataan. Harjoitellaan siis vielä...
Kätevää muuten tuommoinen harvinainen vieras yhden uhmaikäisen kakaran kanssa :) Vähän kun meinas tulla turhaa kiukkuilua syömisen tai riisumisen suhteen niin vaan kuiskutti korvaan että haluutko että Sanna näkee kuinka sä kiukuttelet ja niin oli taas yhteistyö sujuvaa :) On se Sanna niin IN! Oikeasti pitkästä aikaa oli varsin yhteistyökykyinen mukula ja rajojen koittelu vähäisempää :) ja se jatkui vielä sunnuntainkin vaikka oltiinkin kaksin... :)
-mervi-
maanantai 31. joulukuuta 2007
Joulua ja ale-shoppailua
Joulu tuli ja meni ja hyvin tuli syötyä. Aatto oli perinteisesti paikasta toiseen kiiruhtamista ja ylensyöntiä :) jos vetää kahteen kertaan jouluruuan samana päivänä 5 tunnin sisään niin voisi sanoa että ei ollut kyllä enää nälkä :) tosin illalla piti jo napsia ruisleipää kinkulla...
Pukkikin kävi ja kukin sai pakettinsa, meitä muistettiin mm. 6 pyyhkeellä, keppijumppakepillä ja Maija Mehiläinen DVD-llä... Koiruudetkin sai oman osansa tietysti. Czeene vinku pakettien perään, kun pukki vasta niitä jakoi, että sain pitää ihan kunnolla pannasta kiinni ettei käy varastamassa... meinasi esimerkiksi yhden meidän paketeista repiä kun se oli siinä lattialla vieressä, eli ei niiden tarvitse edes haista millekään herkulle niin toinen käy ylikierroksilla. Koirille paketeista paljastu herkkuja ja Milalle vielä aktivointi pelilauta -juttu. Sen verran meni Milalla maha sekasi herkuista että maharulla oottaa kaapissa parempaa aikaa :) vaikka ei kyllä mitenkään erikoisen paljon koirat herkutellu..
Muuten aika on menny lepposasti joulun jälkitunnelmissa, uutta vuotta vuotta odotellessa. Koulu tehtäviin en ole koskenutkaan yli viikkoon, tällä viikolla pitää kyllä sitten saada jotain jo valmiiksi...
Ja tottahan toki käytiin myös välipäivien alennusmyyntejä hyödyntämässä. Tosin mitään ale kamaa ei tainnu tarttua matkaan, mutta hyvää syy lähtee tuhlaa loputkin olemattomista rahoista. Valehtelen, pipo minkä ostin olin alennuksessa. Ei mikään tyylitajuisen ykkösvalinta, mutta ei palele muuten korvat! Muuta tarttui matkaan mulle mp3-soitin lenkkeily seuraksi (ai miten niin ankea sosiaalinen elämä?) ja Milalle kuonopanta.
Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa ja ehkä epäonnistumistakin siinä että hommasin kuonopannan. Mä en vaan jaksa enää Milan rähjäämistä muille koirille ja en ole saanut sitä opetettua siltä pois. Kun itse näen että koira tulee vastaan, otan Milan tiukasti haltuun ja samalla viestin siis että nyt täytyy reagoida. Ite olen siis opettanut Milalle sen että vastaantulijoihin tulee reagoida. Kuonopannan avulla toivon pääseväni siihen että ei tarvitse reagoida ennen kuin Mila reagoi, eli en aiheuta jännittynyttä tilannetta ennen ohitusta.
Ja täytyy kyllä sanoa että on se helpottanut muutenkin lenkkeilyä. Ei Mila pahasti vedä, mutta vähän semmosta jatkuvaa hihnankiristystä, nyt se on vähentynyt. Veto loppuu kyllä heti tavallisella pannallakin kun pysähtyy, mutta se on semmosta hihnanpäässä roikkumista. Koiratkin ohitetaan rauhallisemmin, ei mitenkään huomaamattomasti mutta ei möykkää niin paljoa. Jokaisesta rauhallisemmasta ohituksesta tulee palkka heti kun ottaa muhun takas kontaktin. Itse käytän tällä hetkellä kahta pantaa ja hihnaa, periaatteessa mennään tavispannalla, mutta vetäessä tai ohittaessa kuonopannan hihna lyhenee. Alkuun kulki kyllä semmonen "haista paska" -ilme naamalla, että ajattelin että se ei edes pissaa koko lenkillä, tyyty kuitenkin kohtaloonsa aika nopeasti :) Toivottavasti tällä voitaisiin päästä meille molemmille vähä-stressisempiin taajamalenkkeilyihin.
Onhan se ikävää etten ole saanu Milalle opetettua asiallisia käytöstapoja tän suhteen ja että joudun turvautumaan tällaiseen, mutta parempi mun mielestä se että nyt lenkkeillään vähän rennommin ja yritetään oppia niitä parempia tapoja kuin se että kaikki lenkit taajamassa on hampaan kiristelyä.
Nyt kuitenkin muffinsien tekoon, mennään uutta vuotta vastaanottamaan Kimmon työkaverien luo ja ajattelin tekaista vähän viemisiä mukaan...
Kaikille blogin lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!
Mervi ja Mila


Ja tottahan toki käytiin myös välipäivien alennusmyyntejä hyödyntämässä. Tosin mitään ale kamaa ei tainnu tarttua matkaan, mutta hyvää syy lähtee tuhlaa loputkin olemattomista rahoista. Valehtelen, pipo minkä ostin olin alennuksessa. Ei mikään tyylitajuisen ykkösvalinta, mutta ei palele muuten korvat! Muuta tarttui matkaan mulle mp3-soitin lenkkeily seuraksi (ai miten niin ankea sosiaalinen elämä?) ja Milalle kuonopanta.
Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa ja ehkä epäonnistumistakin siinä että hommasin kuonopannan. Mä en vaan jaksa enää Milan rähjäämistä muille koirille ja en ole saanut sitä opetettua siltä pois. Kun itse näen että koira tulee vastaan, otan Milan tiukasti haltuun ja samalla viestin siis että nyt täytyy reagoida. Ite olen siis opettanut Milalle sen että vastaantulijoihin tulee reagoida. Kuonopannan avulla toivon pääseväni siihen että ei tarvitse reagoida ennen kuin Mila reagoi, eli en aiheuta jännittynyttä tilannetta ennen ohitusta.
Ja täytyy kyllä sanoa että on se helpottanut muutenkin lenkkeilyä. Ei Mila pahasti vedä, mutta vähän semmosta jatkuvaa hihnankiristystä, nyt se on vähentynyt. Veto loppuu kyllä heti tavallisella pannallakin kun pysähtyy, mutta se on semmosta hihnanpäässä roikkumista. Koiratkin ohitetaan rauhallisemmin, ei mitenkään huomaamattomasti mutta ei möykkää niin paljoa. Jokaisesta rauhallisemmasta ohituksesta tulee palkka heti kun ottaa muhun takas kontaktin. Itse käytän tällä hetkellä kahta pantaa ja hihnaa, periaatteessa mennään tavispannalla, mutta vetäessä tai ohittaessa kuonopannan hihna lyhenee. Alkuun kulki kyllä semmonen "haista paska" -ilme naamalla, että ajattelin että se ei edes pissaa koko lenkillä, tyyty kuitenkin kohtaloonsa aika nopeasti :) Toivottavasti tällä voitaisiin päästä meille molemmille vähä-stressisempiin taajamalenkkeilyihin.
Onhan se ikävää etten ole saanu Milalle opetettua asiallisia käytöstapoja tän suhteen ja että joudun turvautumaan tällaiseen, mutta parempi mun mielestä se että nyt lenkkeillään vähän rennommin ja yritetään oppia niitä parempia tapoja kuin se että kaikki lenkit taajamassa on hampaan kiristelyä.
Nyt kuitenkin muffinsien tekoon, mennään uutta vuotta vastaanottamaan Kimmon työkaverien luo ja ajattelin tekaista vähän viemisiä mukaan...
Kaikille blogin lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!
Mervi ja Mila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)