Iloista Joulunaikaa ja Onnea Vuodelle 2011!
torstai 23. joulukuuta 2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Ekat kisat
Juhuu!! Nyt se on tehty, eka startti agiradalla Milan kanssa :)
Kisaura korkattiin omissa kisoissa helatorstaina. Tuomarina oli Minna Räsänen ja radat oli oikein kivat. Aika lailla suoraa linjaa, ei oikeastaan sellaisia kohtia joista olisi joutunut tosissaan miettimään miten selvitään. Just hyvät ekoihin kisoihin :) Mulla vaan jännitys oli melkoinen, ilmottautuimisessa vielä kyselin saako karata kotia :)
Rataan tutustuminen meni ihan hyvin, sain jopa keskityttyä ja kerkesin muutamat minien radat katsoa ennen kuin alkoi keskittyminen omaan rataan. Ja niin kuin arvasin itse radalla ei enää miettinyt jännitystä tai muuta vaan sitä mitä tehtiin. Muutama aika täpärä pelastus kiljahtamalla, keinulta hätäisesti alas ja kepeiltä pujotteluvirhe ja kielto kun aloitti uudestaan 2 välistä. Mutta saatiin kuitenkin tulos ja sijotuttiinkin kolmanneksi.
Toinen rata oli sama mut toisinpäin, ja virheetkin samat. Keinulta kielto ja pujottelusta 2 kieltoa, tulos siis Hyl. Pääasia että nyt ollaan ekan kerran kisoissa käyty ja hengissä selvitty! ja tiedetään ainakin mitä pitää harjotella lisää..
Nemppukin on hieman aksaillu. Se on vaan uskomattoman herkkis, ei kestä toistoja tai painostamista. Eli ite pitää keskittyä siihen mitä tekee, jos ite sählää niin sit on pikkulikka sekasin. Vielä ei ole suurta paloa syttynyt esteitä kohtaan, mut koitetaan edetä pikkuhiljaa positiivisella fiiliksellä.
Muuten tää aika vaan menee uskomattoman nopeasti. Päivä menee yhdessä hujauksessa, ilman että tekee ees ihmeempiä. Iida työllistää kiitettävästi, tai ei mitenkään pahasti mut miten tuollainen 3 kuinen nyt työllistää. Syömistä, vaipanvaihtoa, nukkumista, vähän itkua ja kiukkua. Nukkuu yöt, päivällä sit vähemmän. Kiltti se oikeesti on, ja ihana :)
Eka äitienpäiväkin meni, ja en saanut aamupalaa sänkyyn. Vähän isi muisti, mut parasta oli ehkä kuitenkin päästä ratsastaa! Ensimmäinen kerta sitten elokuun, niin mulla kuin hevosella. Hienosti meni :) Vähän jänskätin onko virtaa enemmän kuin laki sallii, mutta ei edes ollut. Molemmat muistettiin kuinka juttu toimi, ja oisin voinut lähteä vaikka heti maastoon. Kun on tarpeeksi kauan yhdessä tehty niin luotto on niin kova toiseen että ei tommoset kuukausien tauotkaan saa tilannetta kaaokseen!
Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan että tytöt ovat päässeet talviturkeistaan, ihan konkreettisesti siitä karvamäärästä mikä oli yllä + kävivät jo uimassakin. Karvaa siis riitti ihan kiitettävästi, pikkasen pitäs vielä siistiä saksilla, tassut ja Milan pylly. Nemi vaan inhoaa maailmassa kai eniten että tassuja, etenkin etutassuja räplätään. Pitänee saada lohduttaja/kiinni pitäjä kun rupeen niitä tuunaamaan. Ja tietenkin vois ottaa kuvat siisteistä tyttösistä ehkä myös julkaista :)
Ja niin raksakin edistyy :) kodinhoitohuoneessa on jo muutama kaappikin laitettuna! Muut kalusteet odottaa vielä asennusta, laminaatti laittoa, tapetit seinille pääsyä, pari seinää maalia... eli vielä tekemistä riittää, mutta kyllä se kai siitä. Mä niiiiiin odotan omaa kotia!!!!
-mervi-
Ai niin, Nemi kävi silmäpeilauksessa ja rokotuksissa, terveet silmät, painoa 9,5kg ja hienosti käyttäytyi!
Kisaura korkattiin omissa kisoissa helatorstaina. Tuomarina oli Minna Räsänen ja radat oli oikein kivat. Aika lailla suoraa linjaa, ei oikeastaan sellaisia kohtia joista olisi joutunut tosissaan miettimään miten selvitään. Just hyvät ekoihin kisoihin :) Mulla vaan jännitys oli melkoinen, ilmottautuimisessa vielä kyselin saako karata kotia :)
Rataan tutustuminen meni ihan hyvin, sain jopa keskityttyä ja kerkesin muutamat minien radat katsoa ennen kuin alkoi keskittyminen omaan rataan. Ja niin kuin arvasin itse radalla ei enää miettinyt jännitystä tai muuta vaan sitä mitä tehtiin. Muutama aika täpärä pelastus kiljahtamalla, keinulta hätäisesti alas ja kepeiltä pujotteluvirhe ja kielto kun aloitti uudestaan 2 välistä. Mutta saatiin kuitenkin tulos ja sijotuttiinkin kolmanneksi.
Toinen rata oli sama mut toisinpäin, ja virheetkin samat. Keinulta kielto ja pujottelusta 2 kieltoa, tulos siis Hyl. Pääasia että nyt ollaan ekan kerran kisoissa käyty ja hengissä selvitty! ja tiedetään ainakin mitä pitää harjotella lisää..
Nemppukin on hieman aksaillu. Se on vaan uskomattoman herkkis, ei kestä toistoja tai painostamista. Eli ite pitää keskittyä siihen mitä tekee, jos ite sählää niin sit on pikkulikka sekasin. Vielä ei ole suurta paloa syttynyt esteitä kohtaan, mut koitetaan edetä pikkuhiljaa positiivisella fiiliksellä.
Muuten tää aika vaan menee uskomattoman nopeasti. Päivä menee yhdessä hujauksessa, ilman että tekee ees ihmeempiä. Iida työllistää kiitettävästi, tai ei mitenkään pahasti mut miten tuollainen 3 kuinen nyt työllistää. Syömistä, vaipanvaihtoa, nukkumista, vähän itkua ja kiukkua. Nukkuu yöt, päivällä sit vähemmän. Kiltti se oikeesti on, ja ihana :)
Eka äitienpäiväkin meni, ja en saanut aamupalaa sänkyyn. Vähän isi muisti, mut parasta oli ehkä kuitenkin päästä ratsastaa! Ensimmäinen kerta sitten elokuun, niin mulla kuin hevosella. Hienosti meni :) Vähän jänskätin onko virtaa enemmän kuin laki sallii, mutta ei edes ollut. Molemmat muistettiin kuinka juttu toimi, ja oisin voinut lähteä vaikka heti maastoon. Kun on tarpeeksi kauan yhdessä tehty niin luotto on niin kova toiseen että ei tommoset kuukausien tauotkaan saa tilannetta kaaokseen!
Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan että tytöt ovat päässeet talviturkeistaan, ihan konkreettisesti siitä karvamäärästä mikä oli yllä + kävivät jo uimassakin. Karvaa siis riitti ihan kiitettävästi, pikkasen pitäs vielä siistiä saksilla, tassut ja Milan pylly. Nemi vaan inhoaa maailmassa kai eniten että tassuja, etenkin etutassuja räplätään. Pitänee saada lohduttaja/kiinni pitäjä kun rupeen niitä tuunaamaan. Ja tietenkin vois ottaa kuvat siisteistä tyttösistä ehkä myös julkaista :)
Ja niin raksakin edistyy :) kodinhoitohuoneessa on jo muutama kaappikin laitettuna! Muut kalusteet odottaa vielä asennusta, laminaatti laittoa, tapetit seinille pääsyä, pari seinää maalia... eli vielä tekemistä riittää, mutta kyllä se kai siitä. Mä niiiiiin odotan omaa kotia!!!!
-mervi-
Ai niin, Nemi kävi silmäpeilauksessa ja rokotuksissa, terveet silmät, painoa 9,5kg ja hienosti käyttäytyi!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Agilityn extra-innostus!
Viime lauantaina käytiin meidän hallilla agilityvalmennuksessa. Ja kylläpä tykkäsin :)
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...
Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...
Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)
Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...
Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..
-mervi-
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...
Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...
Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)
Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...
Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..
-mervi-
torstai 8. huhtikuuta 2010
Nemin ekat agit ja hormonihuurua...
Puoltoista viikkoa sitten oli Nempun ekat oikeat agility harkat. Ollaanhan me jotain tehty aiemminkin, putkea, yksittäistä hyppyä, puomia...
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)
Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.
-mervi-
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)
Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.
-mervi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
